Bobby Womack - Fly Me to the Moon

Kokonaishäiriö on vaatimaton, juuri 31 minuuttia ja 51 sekuntia pitkä yksitoista kappaleen sarja. Tämä pakottaa albumin kertomusrakenteelle keskittymään tiukasti uskolliseen uudelleenmuotoiluun eikä se pyri orkestraalisen laajentumisen tai tyypillisen studioalbumin tavoin teemalliseen kehitykseen.

Fly Me To The Moon (In Other Words): sopimus myyttisen popmusiikin kanssa

Koko diskografian syklillä avainasemia on ensimmäinen kappale Fly Me To The Moon, jonka tässä versiossa nimitetään "In Other Words" -tunnisteella viitaten deduktiiviseen tai variaatiomaiseen lähestymistapaan. Tämä semanttinen valinta johtokaupassa 1 asettaa välittömästi konseptuaaliset perustat: tarkoituksena ei ole uudelleenkeksiä, vaan suora kunnianosoitus standardeille, jotka muokkasivat seitsemännessäkymmenessä vuosikymmeness ja sitä myöhemmin syntyneen soul-panoteon. Tämä solemellinen alku solmii sopimuksen kuulijan kanssa: Bobby Womackia ei kuunnella hänen aikansa vallankumouksellisena tekijänä, vaan elävänä arkistojärjestäjänä jonka ääni toimii neutraalina kuljettajana jo olemassa oleville myyteille. Albumin taloudellisuus ensimmäisissä säkeissä viittaa siihen, että levy on suunniteltu navigoimaan uskollisten uudelleenmuotoilujen välillä ilman turhia ambisioiden tai pyrkimyksiä peittää Fly Me to the Moon -kappaleelle ominainen alkuperäiskomposiitioiden puute.

California Dreamin' ja Moonlight In Vermont: rehelliset klassikot

Albumin ydintehtävänä kaksi ikivihreää kappaletta asettaa Bobby Womack pysyvästi kansainväliseen kuuluisuuden pyhäkköön ilman tarvetta kertoella hänen elämäntarinastaan, sillä teokset kertovat omat tosiasiansaan. California Dreamin' ja Moonlight In Vermont eivät ole artistin alkuperäisiä sävellyksiä, vaan ne ovat 1960-luvun ohjelmistoon tiukasti integroidut kappaleet, jotka osoittavat hänen kykynsä sopeutua kansainvälisen pop-soul -genren sääntöihin ilman oman äänensä autenttisuuden pettämistä. Nämä kappaleet havahduttavat täydellisesti tuotannon voimia: niissä korostetaan säilyttämistä ja älykästä uudelleenkäyttöä nykyisessä kontekstissa; ne toimivat konkreettisena todistuksena siitä, että Bobby Womackillä oli kyky kantaa amerikkalaisten standardien tunnetta emotionaalista maailmaa samalla kun hän säilytti oman rytmisen identiteettinsään. Tämä on albumi joka toimii tiivistettynä ääniantologiana eivätkö se perustustyönä myöhempää uraa varten, kuten My Prescription (1970) tai hänen katalogissaan mainituilla muilla teoksilla (Communication, 1971; Understanding, 1972 jne.).

Lillie Mae loppukuvana: intiimi lopetus myrskyn jälkeen

Tämä levy-yhtiö Minitin vuonna 1968 julkaistu kokoelma-albumi edustaa erillistä vaihetta Bobby Womackin uralla ja merkitsee paluuta juurilleen ennen myöhempiä studioalbuminsa kuten The Last Soul Man (1987) ja My Prescription (1970). Tämä systemaattinen lähestymistapa poikkeaa merkittävästi hänen aikansa typisistä teemallisesti kehitetyistä studioalbumeista keskittyen ainoastaan olemassa olevien kappaleiden älykkääseen uudelleenjulkaisuun. Ei ole kyseessä mitään sekavaa yritystä, vaan tämä yhtenäinen kokoelma toimii konkreettisena todisteeksi siitä, että Bobby Womackilla oli vuonna 1968 jo tarvittavat laulusuoritustaidot kantamaan kansainvälisten standardien emotionaalista universumia vielä ennen myöhempiä tuottamisiaan kuten Communication (1971) tai Facts of Life (1973). Tämä levy toimii siten vähemmän uran perusteena, vaan tiivistettynä kokoelmana osoittaen hänen välitöntä monipuolisuuttaansa 60-luvun soulin pantheonissa ilman pyrkimystä peittää projektia varten puuttuvat alkuperäiset kappaleet.

Diskografia taustat vahvistavat, että merkittävät yhteistyöt tulivat vasta tämän arkistomaisessa kiertueen jälkeen: juuri tämän jakson myötä hän aloitti studioalbumien sarjan My Prescription (1970), jota seurasi monipuolinen projektisto, joka sisälsi muun muassa levyt Communication, Understanding ja vielä myöhemmin albumit aina vuoteen 1987 saakka julkaistuilla nimillä kuten The Last Soul Man. Tämä vuoden 1968 jälkeisen uran kulku osoittaa, että tutkittua albumia ei käytetty nykyaikaisen solo-uransa käännekohtana niin paljon kuin se vahvisti jo aiemmin saavutettuja asemaansa seitsemänten luvun soulin pantheonissa. Kolmen minuutin ja viidentoista sekunnin kokonaiskesto asetti tiukat rajoitukset, jotka vaativat Womackia hienosäätelemään laulutekniikkaan eksoottisen kappalevalikoiman parissa: romanttisia hittejä kuten Love, The Time Is Now ja melankolisia balladeja tyylistä I'm In Love. Liikkuessaan uskollisten sovituksien ja persoonallisen äänen välillä Bobby Womack loi pohjan tuleville projekteilleen, joissa hän kokeili monipuoisuutensa eri puolia; tämä metodinen kokoelma muuttui siten testamenttiksi kyvyksi kantaa amerikkalaisten standardien emootiomaailmaa autenttisella tavalla, joka ylitti aikakauden tekniset rajoitukset.

Tekniset tiedot

- Julkaisupäivä : 1968 - Levy-yhtiö : Minit - Kappaleiden lukumäärä : 12 (kesto 31 min 51 s) - Aloitus / Lopetus : Fly Me To The Moon (In Other Words) / Lillie Mae