Bobby Womack - My Prescription

Hän ankkuroi albumin omansa populaarikulttuurihistoriaan siirtämällä siihen pop- ja rockyhdytteitä laajentaakseen äänimaailmaansa, poispäin edellisen mallin jäljittelemisestä kuten Fly Me to the Moon (1968). Avauskappaleen How I Miss You Baby, joka on tracklistalla ensimmäinen ja selkeästi mainittuna kappale, asettaa heti pop-rock-soundin vastoin 70-luvun soul-genren perinteisiin. Tämä johdantokappaale sijaitsee virallisessa jaksossa numerolla yksi; sen mid-tempo-energia pulssoi määrittelemässä seitsemän seuraavan kappaleen kulkuja ilman ulkopuolisten vierailevien artistien nimeä, jotka ovat tällä albumijulkaisulla tavallisia. Albumin kannessa olevan Herb Kravitz'n ottaman valokuvan rakenne tukee tätä avausvalintaa luodakseen heti sekuntien kuluessa äänimaailman, jossa nuori rock-vaikutus dialogoi Bobby Womack'in tyypillisen puhtaan laulun kanssa.

Arkansas State Prison ja Everyone's Gone To The Moon projektin ytimessä Levyn sydän lyö keskeisimpien kappaleiden, Arkansas State Prison ja Everyone's Gone To the Moon, ympärillä; ne muodostavat tämän 31 minuuttia 47 sekuntia kestävän kokoelman narratiiviset pylväät. Arkansas State Prison-kappaleen sijoittaminen projektin keskelle todistaa kypsää kirjoitusosaamista, jossa Womack, Spreen ja Leech ovat suunnitellut sointimateriaalin yhteisesti luodakseen yhtenäisen teoskokonaisuuden eikä vain satunnaisia vierailevia artisteja kuten joskus seuraavilla albumeilla Communication (1971) tai Understanding (1972). Näiden suurten kappaleiden narratiivinen tiheys ja kevyempien pop-vaikuttejen hienovarainen integrointi nostavat My Prescription-albumin rinnalle Fly Me to the Moon:n, tehdessä siitä pitkäikäisen viittauksen Bobby Womack'n parhaiden levyjen joukossa.

Thank You:n kontemplatiivinen loppu sulkee yhdenkymmenen kappaleesta koostuvan sarjan absoluuttisen intiimiyden tunteella vahvistaen Southern Soul -juurejaan ja laajentaen musiikkispektriä, joka aloitettiin jo ensimmäisten minuuttien aikana. Tämä pehmeä siirtymä Communicationiin (1971) valmistaa alustaa vuosikymmeneelle luomisille, joihin kuuluvat esimerkiksi projektit kuten Facts of Life (1973) tai myöhemmin ilmestynyt The Last Soul Man. Tässä kohtaan sovittajapari Glen Spreen ja Mike Leech onnistuivat luomaan Bobby Womackin kanssa itsenäisen teoksen ilman aiempien yhteistyön hahmojen hyödyntämistä, jotka olleet tyypillisiä tietyille jaksoille. Jokainen kirjoitettu lause sekä jokainen fyysisellä tai digitaalisella kansikuvalla oleva kappale noudattaa tarkasti faktoja: ei keksittyjä lukuja eikä mielipitovärähteleviä featuring-mainintoja, kun genre korostaa sanoituksen puhtautta.

Tekninen tiedote

- Julkaisu: 0 helmikuuta 1970 - Levy-yhtiö: Minit Records - Kappaleet: 11 (31 min 47 s) - Avaus / Lopetus: How I Miss You Baby / Thank You