Flynt - Ça va bien s’passer

Vuonna 2007, kun J'éclaire ma ville heijasti kaupungin elämää, ja vuonna 2012, kun Itinéraire bis tarjosi vaihtoehtoisia näkökulmia, Flynt on aina pyrkinyt olemaan itsenäinen. Kuitenkin 26. lokakuuta 2018 hän siirtyy kolmanteen suuntaan: Ça va bien s’passer, tämä levy, jonka valmistus on kuvattu monimutkaiseksi, ei ole suora jatko: se on taiteellinen ja toiminnallinen päivitys, joka merkitsee siirtymistä Pariisin räppäristä täysin itsensä hyväksyväksi taiteilijaksi. Kyse ei enää ole kaupungin kuvaamisesta, vaan oman elämän kertomisesta sellaisenaan, ilman suodattimia, epämääräisessä teollisessa ympäristössä, joka on vain epävarmasti julkaistu levy.

Matkan nousu: ensimmäisestä albumista kypsyyden teokseen

Flyntin matka on ollut suora linja, joka on ollut kehittymässä lähes kaksi vuosikymmentä. Ensimmäisen albumin jälkeen hän jatkoi ajattelua toisessa albumissa, ennen kuin päätyi tähän. Ça va bien s’passer ei pyri toistamaan edellisen albumin menestystekijöitä; päinvastoin, se hyväksyy sen luonnollisen loppumisen. Neljäsikymppisyys ei ole enää vältettävä, vaan albumin keskeinen teema. Jokainen kappale on merkki tästä muutoksesta, jossa Flyntin ääni on saanut enemmän syvyyttä ja melankoliaa. Levy esitetään päättymisenä, tai lähes sellaisena: se on kuvattu "sisältävän paljon uusia ideoita, mutta myös hieman epätoivoa". Tämä jännite innovaation ja väsymyksen välillä on koko projektin moottori.

« Ça va bien s’passer » feat. Jean Jass: Albumin nimikotit, jotka osoittavat kypsyyttä

Albumille annettu nimi, « Ça va bien s’passer », ei ainoastaan ilmoita albumin nimestä, vaan myös kiteyttää sen filosofian. Jean Jassin osallistuminen on strateginen valinta: hänen laulutyylinsä erottuu Flyntin tyylistä ja tuo lisäkerroksen tarinaan. Tämä ei ole pelkästään tekninen yhteistyö, vaan kutsu jakaa kokemuksia. Yhteistyö muuttaa mahdollisesti introspektiivisen kappaleen keskusteluksi kahden artistin välillä, jotka ovat samaa mieltä siitä, että kaikki on hyvin, vaikka ulospäin näyttäisi toisin.

Albumi, jossa on kaksitoista kappaletta, ja jossa tuottajan puuttuminen korostaa projektin henkilökohtaista luonnetta

Ça va bien s’passer:n kokonaisvaltainen tuotanto on edelleen epäselvä: albumille ei ole nimetty pääasiallista tuottajaa. Tämä ei ole puute, vaan vahvistus itsenäisen taiteellisen toiminnan aseesta. Teollinen ympäristö on epämääräinen, mikä korostaa projektin henkilökohtaista luonnetta. Flyntin taiteellinen kehitys näkyy tässä yksinkertaisempana tuotantona ja enemmän rehellisempänä sanomisena. Albumissa on kaksitoista kappaletta, jotka ovat kaikki osa samaa pohdintaa nelikymppisyydestä ja ihmisen olosuhteista.

Yhteenveto: Kypsä, mutta pettymyksen tunteita sisältävä albumi, joka merkitsee merkittävää virstanpylvään

Ça va bien s’passer ei ole täydellinen albumi, eikä se pyri olemaan sellainen. Se on kuitenkin loistava, ja siinä on se ainutlaatuinen, hieman haikea sävy, joka tekee siitä rehellisemmän kuin edelliset teokset. Flynt esittelee tässä albumissa kypsempää versiota itsestään, ilman että hän yrittää vaikuttaa teknisten taitojensa tai tuotannon avulla. Tämä on levy, joka ei pyri miellyttämään kaikkia, vaan kertomaan jotain aidosta itsestään. Albumin monimutkainen valmistelu näkyy äänityksessä: se on raaka, aito levy, jossa jokainen vierailija on harkittu valinta, ja jokainen kappale on osa yhtenäistä kokonaisuutta.