Steve Lacy - Disposability

Steve Lacy tarkastelee sävelkantaa minimalistisen kokoonpanonsa kanssa albumilla Disposability, jossa muiden muusikoiden puuttuminen muuttuu luovaan ja pohdiskelevaan voimaksi. Tämä projekti sijoittuu vuosien 1962 ja 1971 väliseen aikaan, vahvistaen yksinäisen säveltämisen, joka poikkeaa perinteisen jazzin säännöistä.

Shuffle Boil: edistyksellinen rytmi luo jännityksen heti alusta alkaen

Tämä kappale ei ole pelkkä alkusoitto, vaan se asettaa heti alusta alkaen levyn läpi kulkevan jännityksen: edistyksellinen rytmikirjo, joka eroaa perinteisestä jazzista. Albumilla oleva ensimmäinen kappale ei jätä tilaa epäröinnille; se asettaa heti ensimmäisillä sekunneilla äänen rakenteen, jossa tempo ja improvisaatio vastavuoroisesti toimivat ilman kompromisseja. Steve Lacy käyttää sopraanosaksofoniaan tilaa, joka ei ole hard-bop- tai klassisen bebopin, vaan henkilökohtaisen säveltämisen aluetta, jossa alkuperäinen sävellys hallitsee.

Aldo Romano ja Kent Carter: yksinäisen kokoonpanon perusta

Tämän rohkean avauksen takana on yksinkertainen, mutta vaikuttava arkkitehtuuri: Steve Lacy saksofonilla, Aldo Romano rummulla ja Kent Carter bassoilla. Tämä kolmikko ei pyri täyttämään tilaa äänellään, vaan rakentaa vankan rytmisen pohjan, joka mahdollistaa Lacyn tutkia alueita, joissa soolo ei ole enää pelkkä tekninen esitys, vaan syvällinen tutkimus. Disposability:n erityispiirre on juuri tämä: se on levy, jossa muiden muusikoiden puuttuminen ei ole heikkous, vaan valittu strategia. Jokainen kappale on rakennettu tälle kolmen jäsenen pohjalle, mikä antaa Lacylle vapauden säveltää ja improvisoida ilman ulkoisia rajoituksia.

Kappale 2: sävellysprojektin ydin – kunnioitus ja alkuperäinen luominen

Tune 2 on ainutlaatuinen kappale, joka yhdistää alkuperäisiä sävellyksiä ja tunnettuja teemoja. Kappale, jonka sävellys on attribuittu Cecil Taylorille, ei ole pelkästään kunnianosoitus; se toimii alustana, jolla Lacy voi ilmaista oman musiikkinsa olemassa olevan, mutta uudella tavalla käytetyn kielen sisällä. Cecil Taylorin läsnäolo albumilla antaa Disposability:lle välittömän historialliset perusteet: kyseessä ei ole albumi, joka noudattaa perinteitä, vaan albumi, joka keskustelee niistä. Lacy ei siteeraa Tayloria pelkästään siteerauksen vuoksi, vaan pyrkii poimimaan häneltä arkkitehtonisen jännitteen, joka resonoi hänen omissa alkuperäisissä sävellyksissään. Tässä albumi todistaa todellisen voimansa: se ei epäröi vaihtaa Carla Bley, Thelonious Monk ja Cecil Taylorin säveltämiä kappaleita Lacyn omista, itse kirjoittamista kappaleisiin.

Generous 1: loppu, joka on yksinäisyyden hyväksymisen manifesti

Albumin viimeinen kappale, Generous 1, sulkee tämän yksinäisen tyylin tutkimuksen. Kappale on Carla Bleyen säveltämä, ja se ei esitä teknistä päätöstä, vaan pikemminkin itsetutkiskelun manifestia. Tämä päätös ei ole loppu, vaan vahvistus siitä, että projekti päättyy avoimeen ja anteliaaseen asenteeseen, joka hylkää kaupallisen täydellisyyden. Lacy palautuu jazzin vakiintuneista tyyleistä, keskittyen siihen, mikä tekee hänestä ainutlaatuisen: sopraanosaksofon, joka ei enää pyri jäljittelemään tai ylittämään, vaan olemmaan ainutlaatuinen ääni minimalistisessa kolmen jäsenen kokoonpanossa. Albumissa on yhdeksän kappaletta, joista kolme on Thelonious Monk -kappaleita, yksi Cecil Taylor -kappale, yksi Carla Bley -kappale ja neljä Lacyn omia kappaleita. Tämä albumi ei määrittele itseään radikaalina eronaisuutena menneisyydestä – se sijoittuu Evidence:n (1962) ja Moon:n (1971) välille – vaan vahvistamalla omaksuttua säveltämisen yksinäisyyttä. Se on albumi, jossa jokainen kappale, olipa se alkuperäinen tai lainattu, palvelee samaa tavoitetta: tehdä sopraanosaksofonista henkilökohtaisen kirjoittamisen väline, joka on kaukana Yhdysvaltain jazzin vakiintuneista käytännöistä.

Tekniset tiedot

- Julkaisuvuosi : 1966 - Levymerkki : Vik - Kappaleet : 9 - Alkukohta / loppu : Shuffle Boil / Generous 1